Vuoden 2021 tapahtumat
Kesäseikkailu
– tanssi- ja musiikkituokio koko perheelle
Tervetuloa tanssimaan ja musisoimaan tanssitaiteilija ja -pedagogi Viivi Sjöblomin ja muusikko Terhi Sjöblomin kanssa! Tässä laadukasta lastenmusiikkia ja tanssitaidetta yhdistävässä esityksessä päästään nauttimaan harmonikan sulosoinnuista ja sukeltamaan mukaan kesäisiin lauluihin ja tansseihin.
Esitys on värikäs, vauhdikas ja iloinen. Se tempaa sinut mukaan uimaretkelle ja antaa kesäsään yllättää. Teos on saanut inspiraatiota kansanmusiikista ja 80-luvun lastenohjelmien estetiikasta.
Marja Kolu
”Kaikki katoaa valkoiseen”on tilallinen teos, joka koostuu käytöstä poistetuista esineistä, kalusteista ja vaatteista. Tilateoksen tavarat kuvataiteilija Marja Kolu on kerännyt kirpputoreilta, kierrätyksestä ja ystäviltään. Kolu ei ole kerännyt esineitä nostalgian tai esineiden patinan vuoksi, vaan esineet ovat jo löytyessään muodostuneet osaksi taidekokonaisuutta. Kolun vanhimmat tilateokset ovat vuodelta 1988.
”Kaikki katoaa valkoiseen”on kolmiulotteinen, valkoiseksi maalattu maalaus – esineet ja asusteet ovat tunnistettavia, niiden pintarakenne ja värisävy kuultaa läpi. Teoksen taustalla ovat muistot sisaren kuolemasta ja edesmenneistä ystävistä, lopullisen menetyksen aiheuttama lohduttomuus ja yksinäisyyden tunne muutosten myllerryksessä. Lähtijöiden jälkeensä jättämät esineet muistuttavat menneestä.
Esineet, joita haalimme, sitovat meidät menneeseen ja keräävät itseensä nostalgista tunnetaakkaa. Marja Kolu jättää pitkät jäähyväiset materialle peittämällä esineet valkoiseen maaliin. Taikurin tavoin hän tekee menneisyyden näkymättömäksi, pesee sen pois. Valkoinen väri symboloi puhtautta. Se on myös ortodokseille hautajaisten liturginen väri, joka viittaa ylösnousemukseen. Lapuan Taidemuseon ”Kaikki katoaa valkoiseen” -näyttely on jalostettu uudelleen tuleminen kymmenen vuoden takaa. Sitä voitaneen kutsua Marja Kolun tähänastisen taiteellisen tuotannon synteesiksi.
Marja Kolu on syntynyt Pohjois-Suomessa ja hänen lapsuuden maisema oli seitsemän kuukautta vuodesta valkoista, kaunista lumimaisemaa. Taiteilija kokee lumen omakseen ja nauttii valkoisella umpihangella hiihtämisestä – suksien kuvion piirtymisen valkeaan lumeen ainutkertaisena. ”Kaikki katoaa valkoiseen” -teoksella taiteilija haluaa välittää katsojille myös elämyksen, jonka voi kokea lumipyryssä tai aavikolla – niin lumi ja tuuli kuten hiekka ja tuulikin muuttavat alati maisemaa – ja niin tekee Marja Kolukin.
Katriina Haikala
”Lupta Femeilor” on syntynyt taiteilija Katriina Haikalan, tuottaja Anna Miettisen ja seitsemän romanainaisen – Elena Diman, Maria Caldararun, Ioana Silionin, Rodica Isabela Avramin, Gina Stanescun, Gabriela Bancutan ja Mariana Dinun – yhteistyönä. Se antaa äänen Romaniasta Suomeen tulleille naisille, jotka usein nähdään täällä pelkästään kerjääjinä, uhreina tai rikollisina.
Projekti sai alkunsa syksyllä 2018 romaninaisten omasta aloitteesta. Myös projektin nimi “Lupta Femeilor”, joka on romaniaa ja tarkoittaa naisten taistelua, syntyinaisten ideoinnin tuloksena. ”Naiset halusivat tulla nähdyksi uudenlaisessa valossa, henkilöinä, joilla kaikilla on oma tarinansa. Tätä naisten toivetta kunnioittaen olemme toteuttaneet tämän taideprojektin”, tuottaja Anna Miettinen kertoo.
Projekti lähti liikkeelle työpajoista, ja projektin taiteellisena lopputuloksena on syntynyt videoteos, seitsemän vahvaa muotokuvaa naisista sekä satoja valokuvia, joita naiset ottivat omasta arjestaan. Kuvista nelisenkymmentä on esillä näyttelyssä. Projektin työskentelyssä käytettiin taidelähtöisiämetodeja, sillä viisi seitsemästä projektiin osallistuneesta naisesta on sekä luku- että kirjoitustaidottomia.
”Annoimme naisille digitaaliset kamerat, joilla he kuvasivat arkeaan viikon ajan. Autoimme heitä ymmärtämään kameran käyttöä ja valokuvauksen perusteita, mikä innosti heitä dokumentoimaan arkeaan ja näkemään sen kuvaamisen arvoisena”, Katriina Haikala kertoo.
Videoteoksessa romaninaiset kertovat olosuhteista, jotka ovat pakottaneet heidät jättämään lapsensa kotimaahan ja lähtemään etsimään parempaa tulevaisuutta toisaalta. Naiset valottavat myös arkeaan Suomessa, sekä sitä miten he tulevat kohdatuiksi Helsingin kaduilla. Naiset kertovat myös tulevaisuudenhaaveistaan ja siitä, miltä heidän arkensa näyttäisi, jos kaikki asiat olisivat kuten he toivovat.
“Naisten tarinat avaavat meille ikkunan heidän elämäänsä, ja mahdollistavat ymmärtämisen sekä myötäelämisen ennakkoluuloisen hämmennyksen ja pelon sijaan. Ryhmämme naisilla on selkeät suunnitelmat tulevaisuuden varalle, ja he ovat valmiita sekä taistelemaan, että kärsimään saavuttaakseen nuo tavoitteet. Syrjivistä, ankarista elinolosuhteista huolimatta naiset eivät ole lannistuneet, vaan halu rakentaa parempaa huomista lapsille ja perheelle on valtava. Toisenlainen tulevaisuus rakentuu jokapäiväisten ponnistelujen avulla. Työskentely projektissa on vahvistanut näkemystäni siitä, mikä merkitys toivolla on elämää kannattelevana voimana”, taiteilija Katriina Haikala sanoo.
PATRUUNAGALLERIA
Akvarelleja, öljyväri- ja lyöntimetallimaalauksia pleksille
Olen katsellut ja maalannut maisemaa sekä siihen kuuluvia eläimiä jo monta vuotta, välillä vähän perspektiiviä vaihdellen, mutta aina kuitenkin saman aiheen ympärillä pyörien. Minulla on syvä rakkaus luontoa kohtaan. Se on ikiaikainen ja samalla koko ajan muuttuva. Se on tuttu, samalla vieras ja monimuotoinen. Ehkäpä juuri siksi maisema harvoin esiintyykään kovin realistisena maalauksissani, vaan pikemminkin tunteena ja tunnelmana, liikkeenä, värinä tai jopa abstraktiota lähenevänä viitteellisenä näyttämönä eläimilleni, jotka nekin nykymaalauksissani usein verhoutuvat, ollen läsnä, mutta samalla tavoittamattomissa. Mitä tutummaksi maisema ja sen eläimet minulle käyvät, sitä salaperäisemmäksi ne muuttuvat, sitä enemmän niitä kunnioitan, sitä enemmän ne kiinnostavat ja sitä enemmän kannan myös huolta, sehän liittyy aina rakkauteen.
Tästä kaikesta maalaamisessani kaiketi on kysymys – koetan vimmaisesti tarttua muuttuvan maiseman hetkeen, muutokseen ja liikkeeseen, tai vielä tarkemmin, siihen aistikokemukseen maalatun kuvan takana, jota on vaikea sekä sanoittaa että tavoittaa.
Tähän näyttelyyn olen maalannut sarjan akvarelleja. Se on minulle melko nopea, mutta intensiivinen tekniikka, siveltimen tanssia. Pääsääntöisesti maalaan kuitenkin hitaasti öljyvärein akryylilevyille ja viimeistelen teokseni lyöntimetallipinnoin. Lyöntimetallipinta sekä rakentaa kuvaa edelleen visuaalisesti, että usein myös syventää teoksen sisältöä. Pleksi ja lyöntimetalli antavat teoksilleni myös niiden tunnusomaisen kiillon ja taipumuksen näyttäytyä erinäköisinä eri valoissa, eri vuorokaudenajoissa, eri vuodenajoissa. Aivan kuten luonto ympärillämme, myös maalauksieni maisemat elävät.
Tervetuloa tutustumaan uusimpiin vuosien 2020-21 aikana toteutettuihin teoksiini Patruunagalleriaan, Kulttuurikeskus Vanhaan Paukkuun Lapualle.
Lisätietoja maalauksistani ja taiteellisesta toiminnastani saat www.elinakujansuu.net.
Minut löytää myös Instagramista Visual Artist Elina Kujansuu
Elina Kujansuu